Sähkönkulutus maaliskuulle

Taas olisi kuukausittaisen sähkönkulutusseurannan paikka.

Sähkönkulutuslukemat ajalle 23.2-25.3, suluissa edellinen kuukausi:

IVLP: 1071,4 kWh (1625,1 kWh)
IV: 100,7 kWh (364,0 kWh)
Taloussähkö: 239,9 kWh (379,9 kWh)
Yhteensä: 1412 kWh (2369 kWh)


Ilmat vähän lämpenivät ja sähkönkulutus melkein puolittui :) Erityisesti tuon IV-koneen kulutus on tipahtunut todella paljon, mikä johtuu ihan suoraan siitä ettei koneen tuloilman esilämmitykseen käyttämää sähköpatteria ole tarvittu. IVLP:kin on selvinnyt vähemmällä, ja taloussähkönkin kulutus on laskenut. Tuo johtunee siitä ettei ole tarvinnut autoa lämmittää niin paljoa, eikä ole tarvittu ilmankostuttimia.


Tällä seurantajaksolla on keskilämpötila ollut -3°C, eikä pakkasia (muuten kuin öisin) ole oikein ollut helmikuun lopun jälkeen kuin vasta tänään. IVLP:n päiväkulutus on liikkunut 20-30 kWh välimaastossa, kun se kovien pakkasten aikaan oli pahimmillaan 70-100 kWh. Seurantajakson pituus on siis tasan 31 päivää ja siirtyy hiljalleen kohti kuun vaihdetta. Tämä on näin historiallisista syistä, ja joskus ensi vuonna kun jakso alkaa kuun alusta saatan siirtyä kalenterikuukausi seurantaan :)


Sisälläkin on lämpötilat noussut mukavasti. Enää ei näy yläkerran mittareissa alle +19°C lukemia, ja ollaan 19,5-21 asteen lukemissa. T-paidassa saa normaalisti kulkea sisällä, mikä on tietty ihan mukavaa. Takan lämmittämisessä pidin vähän taukoa tuossa kun oli pidempään lämmintä, ja tuli todettua sellainen asia että betoniseinä ei hirveän nopeasti jäähdy. Meillä on takan takana 200 mm paksu betoniseinä, ja aivan siinä takan vieressä seinän päädyssä on valokatkaisinpaneli jossa on lämpömittari. Talvella kun poltin joka päivä 2-3 pesällistä puita, näytti tuo mittari jatkuvasti 26-29°C. Kolmen metrin päässä seinän toisessa päädyssä oleva mittari näytti ihan oikeaa huonelämpötilaa (21-21,5°C), eli tuo mittari siis kertoi enemmänkin takan lämmittämän betoniseinän lämpötilaa. Viime viikkoina olen poltellut yhtä pesällistä päivässä, lähinnä jotta pysyy jotain lämpöä takassa ja koska haluaisin saada poltettua puuvaraston tyhjäksi, koska nuo puut pääsivät syksyllä homehtumaan ilmanvaihdon puutteessa (Kun meni IV-kaverilta puoli vuotta kahden reiän tekemisessä...)


No, joka tapauksessa, yhdellä pesällisellä päivässä tuo mittari on pysynyt vielä 24-26 asteen lukemissa. Kun takkaa ei lämmitetty kolmeen päivään, laski tuo lukema vain 22,9 asteeseen. Eli aika hyvin tuollainen betoniseinä sitä lämpöä varaa.




Ajattelin kirjoittaa tässä seuraavaksi vähän pidemmän yhteenvedon siitä miten tästä talvesta selvittiin, mitä opittiin ja mitä korjattiin. Katsotaan jos saisin viikonlopun aikana jutun kasaan.

Epäsuoraa valaistusta

Kirjoittelin tuossa pari päivää sitten nikkaroimistani valaisinkoteloista loisteputkien eteen (linkki). Tässä nyt vähän kuvia koteloista ja valoista toiminnassa. Valojen kuvaaminen on tosin suht hankala operaatio, joten tällä kertaa lyhyt teksti saattaa kertoa enemmän kuin kuvat :) Referenssinä yläkerran pohjakuva.

Ensin aula. Kotelon rakenne on siis yksinkertainen lauta seinänsuuntaisena ja päissä laudanpätkät millä kotelo on kiinni seinässä. Valo pääsee suoraan ylös ja alas, ja lauta on laitettu sen verran alas, että putkea ei näe ellei mene suoraan alle. Tila on n. 20 m2 kokoinen, ja korkeutta on ulkoseinän kohdalla n. 3 metriä ja toisessa päädyssä n. 5 metriä. Tilan molemmin puolin on kaksi 36 W loisteputkea mallia Philips Graphica (valkoista valoa, Ra=98). Eli yhteensä valotehoa tilassa 144W. Putket ovat himmentimen takana, ja ne syttyvät oletuksena 50% kirkkauteen, eli siis todellinen teho tilassa kuvattaessa oli n. 72W.

Ja hyvin nuo valaisevat laudankin takaa. Tilassa on todella mukava tasainen valaistus, eikä häikäiseviä valonlähteitä tosiaan näy. Valoisuutta voisi sanoa hieman hämäräksi (tunnelmalliseksi :), mutta tosiaan himmentimellä saisi vielä tuplasti lisää valoa, jolloin tila on aika kirkkaasti valaistu. Todella toimiva ratkaisu, ja hintana voisi laskea 280 cm lautaa, pari kulmarautaa ja ruuvia ja parikymmentä minuuttia työtä.

Sitten makuuhuone. Tämän kotelon rakenne on hieman erilainen. Lauta on n. 45 asteen kulmassa seinään nähden, ja se peittää putken aika hyvin myös alaspäin. Sängyllä voi makailla ilman että putki näkyy suoraan. Laudan yläreuna on putken tasolla, joten valoa pääsee ulos myös vaakasuorassa, mutta putki näkyy vain juuri ja juuri ovelta jos on yli 175 cm pitkä :)

Huone on 3x5,5 metriä kooltaan, ja lamppu on noin puolessavälissä huonetta. Lampusta tulee huoneeseen mukavan tasainen valaistus. Hyvin näkee lukea ja vaihtaa vaatteita. Tämäkin putki on 36W Graphica, joka ei tosin ole himmennettävä.

Noiden loisteputkien valo on tosiaan hyvin valkoista, paljon lähempänä päivänvaloa kuin "tavalliset" putket. Lisäksi niissä on spektri kohdallaan, ja värintoisto on tosiaan todella hyvä. Vaikka nuo eivät mitään varsinaisia päivänvalolamppuja ole, niin todella lähellä päivänvaloa tuo valo kuitenkin minun silmälleni on. Valaisinkotelot onnistuivat tosi hyvin, ja nyt pitäisi vielä tehdä samanlaiset vielä alakerran kolmelle loisteputkelle.

Talvilomalla

Tällä viikolla yritin pitää talvilomaa, ja mitäs sitä muuta lomalla tekisi kuin talohommia :) No, tuli sitä muutakin tehtyä, mutta sain myös tehtyä muutamia puoli vuotta odottaneita hommia. Ei mitään isoa, mutta sellaisia juttuja mitä ei oikein yksin pysty tekemään, ja ei ole vaan intoa löytynyt. Kutsuin isäni taas kerran kaveriksi ja yhdessä nikkaroimme:

Kotelot yläkerran aulan loisteputkille:

Eli ei muuta kuin 260 cm pitkä lauta ja päissä laudanpätkät. Ensimmäinen on kiinnitettu kulmaraudoilla päätypuista seinään. Toinen oli hankalampi, koska laudan vasen pää on portaiden päällä, johon ei oikein tikkaita saa. Tähän kehitin virityksen, jossa kulmarauta toimii koukkuna, joka menee varsinaisen seinän ja sauman peittävän laudan välissä olevaan koloon. Kotelo siis lepää tämän koristelaudan päällä, ja ei sieltä putoa ellei hyppää paria senttiä ensin. Oikea reuna on sitten kulmaraudalla kiinni seinässä. Ja hyvin tuntui tuokin pysyvän :)

Ja vielä yksi makuuhuoneeseen. Tämä kotelon kasasin jo kesällä, eikä puuttunut kuin ruuvit seinästä, mutta kun sekin on homma jossa on parempi olla porarin apuna toinen imurin kanssa, niin ei leviä kivipöly niin pahasti joka puolelle. Eikä noita porauksia oikein viitsi iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen tai päiväuniaikaan tehdä kun ei ole pakko...

Illalla sitten näkee miten nuo toimivat. Ajatuksena saada tiloihin valaistus epäsuorasti seinän ja katon kautta, ja estää putkien näkyminen suoraan. Jos tuo makuuhuoneen kotelo toimii hyvin, niin pitää tehdä sitten samanlaiset olohuoneeseenkin. Jos vaikka saisi ne sitten kesän aikana tehtyä ja paikalleen ;)

Lisäksi kauan kaivatut pimennysverhot työhuoneeseen. Sälekaihtimet kun eivät päiväsaikaan pimennä huonetta riittävästi videotykille. Tästä johtuen on pitänyt käyttää pahveja ja lasten leikkipatjoja ikkunan pimentämiseen kun on halunut päivällä katsoa leffaa. Nyt ei enää tarvitse. Testasin pimennysverhojen toimivuuden tänään leffaa katsomalla viimeisen lomapäivän päätteeksi.

Niin ja pitäisi joskus jaksaa siivot tuo romuläjä tuolta pöydän alta ja pari muuta muuttolaatikko kasaa. Näkyy kuvassa paremmin kuin luonnossa... Mutta eihän tässä vielä ole vuottakaan asuttu, joten ei kai noita muuttolaatikoita vielä saa tyhjentää :D

Mitä kaikkea rakennuttajan pitää osata?

Aloitin tämän jutun kirjoittamisen jo viime talvena, ja päivittelin juttua kevään aikana. En kuitenkaan halunut sen sisällön takia vielä silloin sitä julkaista. Ja sitten muuttokiireissä juttu tietysti hautautui ja unohtui. No, nyt taas muistin tämän kun toisen jutun kommenteissa heräsi asiaan liittyvää keskustelua :)

Talon rakentaminen on iso projekti. Ja kaikesta on päävastuullisena kodin tulevat omistajat, eli rakennuttajat. Jos talosta haluaa kunnollisen, niin riippumatta siitä rakentaako itse pitkästä tavarasta vai tilaako avaimet käteen-paketin, tulisi rakennuttajan ennen hommaan lähtemistä omata asiantuntemusta vähintäänkin seuraavissa asioissa:

• Arkkitehtisuunnittelu
• Rakenne- ja elementtisuunnittelu
• LVI-suunnittelu
• Sähkösuunnittelu

Ja tämä siis kattaa vasta suunnittelupuolen. Sitten kun päästään tontille olisi syytä vielä osata ainakin:

• Valitun runkorakenteen fysikaaliset ominaisuudet, sekä asennustekniikka.
• LVI-järjestelmä ja eri laitteiden ominaisuudet pitää tuntea yhtä hyvin kun ne suunnitellut insinööri
• Sähkötöiden työnjohto (jos ei ehdi hankkia asennukseen pätevyyttä)
• Jos talossa on käytössä joku muu kun perinteinen sähköistys, pitää tuntea valittu järjestelmä syvällisellä teknisellä tasolla.
• Sisustuspuusepänpätevyys sisätöihin
• Painonnostokokemuksesta hyöytä
• Asianajajan pätevyys sopimusneuvotteluihin ja riitojen ratkomiseen
• Yleinen projektinjohtotaito
• Siivous ja roskien kuljetus
• Roope Ankan kitsaus ja rahavarat

Kuulostaa varmaan hauskalta, mutta valitettavasti tämä on hyvin totta. Rakennuttajan pitää olla talonrakentamisen asiantuntija, koska hänen pitää pystyä ymmärtämään joka ikinen asia, jotta voi vahtia niiden palkattujen asiantuntijoiden työtä. On nimittäin erittäin todennäköistä, että ne valitsemasi asiantuntijat eivät kuitenkaan tee työtä kunnolla, vaan vähän sinne päin. Kaikilla on kuitenkin liikaa töitä ja kiireitä, että ehtisi kunnolla paneutua juuri sinun taloosi, joten työt tehdään samalla kaavalla kun on tehty viimeiset 10 vuotta vaikka sinulla olisi miten hienoja uusia visiota ja ideoita. Ja vain harvat henkilöt viitsivät tehdä toisen työmaalla yhtä laadukasta työtä kuin mitä he tekisivät jos olisivat itselleen rakentamassa.

Meillä on ainakin ollut koko rakennusprojektin ajan ongelmia urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden kanssa. Arkkitehtisuunnittelu sentään sujui hyvin kun hoidin sen kuvien puhtaaksipiirtämistä vaille itse, enkä joutunut riitoihin itseni kanssa. Rakennesuunnittelijalla (joka teki myös elementtisuunnittelun) oli sitten taas kiire, ja meinasi unohtua elementtikuvista mm. yksi ikkuna. Sähkö ja LVI-kuviakaan kaveri ei osannut (lue: halunnut) katsoa. On se vaikea katsoa jos IV-kuvassa menee seinän läpi 160 mm putki että pitäisiköhän siihen kohtaan laittaa betonielementtiin reikä? Lisäksi tuli hieman ongelmia raksalla kun rakennesuunnittelija pisti sitten teräspalkit kahteen kohtaan IV-putkien kulkuväylän tukkeeksi. Joutui kiertämään ullakon kautta...

LVI-ja sähkösuunnittelusta on tullut jo kirjoitettua paljon ennenkin. Pieleen menivät nekin. Koska en ymmärtänyt LVI-suunnittelua, sain huonot suunnitelmat. Tai ei suunnitelmissa välttämättä ollut vikaa, mutta niistä ei tullut sellaista kun olisin halunut kun en osannut esittää asioita oikein tai kysyä oikeita kysymyksiä. Ja varmaan ongelmia lisäsi myös LVI-urakoitsija joka teki asioita osin eri tavalla kun suunnitelmissa oli (mm. IV kone on eri kuin suunnitelmissa kun tämä oli kuulemma parempi). Sähkökuvista tajusin enemmän, ja sain sitten tapella niitten korjaamisen kanssa, ja virheitä jäi kuitenkin. Ja pahimmat mokat sähkösuunnittelijalta menivät elementtikuviin, mistä tuli sitten isot ongelmat kun virheet huomattiin vasta tontilla (kun niitä lopullisia kuvia ei koskaan minulle näytetty...)

Runkourakoitsijan kanssa meni sukset ristiin useampaan kertaan. Sitten kun sopimukset oli allekirjoitettu, alkoi kummasti löytyä kaikia pikkujuttuja mitkä yllättäen kuuluivatkin minulle. Sopivia lisähommia erillisveloitettavaksi tietysti. Meni hermot useaan kertaan. Ja jos piti muistuttaa jonkun homman loppuun tekemisestä ajallaan tai kunnolla niin sitä mies ei kestänyt yhtään, ja monta kertaa sain luurin korvaan kun jostain asiasta huomautin. Minun syyni tietysti kun menin muistamaan asioita mitä oli hän oli epähuomiossa mennyt lupaamaan. Työmiehet olivat sentään muut asiallisia ja runkopystytys teknisenä suorituksena sujui ongelmitta ja aikataulussaan, mutta olisi pitänyt tässä kohtaa olla se lakimies vääntämässä urakan yksityiskohtia...

Sähköurakoitsijan kanssa oli varmaan suurin ongelma se perinteinen: Ei tule paikalle silloin kun lupaa. Tai jos tulee, ei tee läheskään kaikkea siitä mitä oli sinä päivänä luvannut. Tosin ei se työnlaatukaan ihan priimaa ollut. En tiedä johtuiko huonoista suunnitelmista vai huonosta työstä, mutta paljon oli ongelmia, joista kaikkia ei edes huomattu ennen muuttoa. Yksi paha oli sellainen, että jostain syystä kaikki alakerran pistorasiat olivat yhden sulakkeen takan. Sulakkeessa oli vielä vähän huonosti kytketty johto, mikä sitten aiheutti sulakkeen napsahduksen herkästi kun oli vaikka telkkari päällä ja pisti mikroaaltouunin päälle tms. Työhuoneen valokatkaisija on 15 cm sivussa, mutta kun en sitä huomannut riittävän aikaisin niin eipä sitä enää siirretä. Ja paljon oli huonoja kytkentöjä pistorasioissa ja jopa antennirasioissa.  Ja urakan loppua kohti alkoi niitä hommia unohtua vaan enemmän. Muuttokuntoon talo saatiin nipin napin ajallaan (päivää ennen muuttotarkastusta), ja sitten alkoikin loputon kysely milloin tullaan tekemään loput hommat. Puolisen vuotta kesti saada loput ulkovalot ja muut hoidettua. Taisi olla liian pieni urakan loppusumma sopimuksessa. Ja vaikka ne fyysiset hommat saatiin tehtyä, niin edelleen jäi puuttumaan esim. lähiverkkopisteiden merkitseminen (nyt saa arpoa mikä piuha menee mihinkin, ja niitä on 20). Lopullisia sähkökuviakaan en ole nähnyt, vaikka sellaiset piti olla tulossa...

LVI-urakoitsija on sukulaismies, joten luottomiehen luulisi tekevän hommat kunnolla, eikö niin? No enimmäkseen näin kävikin, tosin kummallisia unohduksia sattui tällakin rintamalla. Syksyllä ihmettelin kun IV-koneen jälkilämmitys ei toimi. No ei varmaan toimi kun vesipatterin ja vesiputken välissä oli nelisen metriä ilmaa välissä... Eli oli unohtunut tehdä homma loppuun ja en ollut taas tätäkään huomannut riittävän ajoissa. Muutamia muitakin sählinkejä kävi, ja ne voi pistää huonon suunnittelun (myös töiden suunnittelun) piikkiin. Olisi pitänyt itse taas tietää enemmän tästäkin puolesta. Töiden huoltotakuu on muuten toiminut hyvin, eli jotain iloa siitä, että on tuttu mies muutenkin :)

Sisustustöissä meillä oli pääasiallisina tekijöinä isäni ja yksi erittäin pätevä ja tarkka puuseppä. Hän teki oikeasti hyvää jälkeä, ja välillä tuntui vähän liiankin tarkalta. Hänestä ei paljon pahaa sanottavaa löydy. Tosin olisi tässäkin auttanut se, että olisi itse tienyt etukäteen tiettyjä asiota näistäkin hommista. Meni monesti aikaa ihmettelyyn ja selittelyyn kun piti opiskella tämäkin ala pikaisella oppisopimuksella. Urakan loppuvaiheella mukaan kuvioihin tuli kaksi sisustuskaverimme tuttua Virolaista duunaria, joilla oli yksi työmaa loppunut ja tarvitsivat pariksi kuukaudeksi hommia. Näistä toinen oli lähes yhtä tarkka kuin varsinainen puuseppämme, mutta toinen teki sitten kahden edestä sutta ja sekundaa. Ja arvatkaa kenen vastuulla oli työn jäljen vahtiminen... Siinä sai sitten olla silmä tarkkana kun ensimmäisen kerran huomattiin väärin päin asennettu varjolista. Niitä kun löytyi enemmänkin. Jalkalistoja oli myös laitettu välillä miten sattuu, ja muutamia mokia ei edes huomattu ennen kuin vasta muuton jälkeen...

Kun on onnistuneesti selättänyt yhden talonrakennusprojektin, voi varmasti sanoa olevansa rakennusalan pätevä asiantuntija. Ainakin kovasti näyttää siltä, että tällä hetkellä osaan talon suunnittelun ja monet rakentamiseen liittyvät toimet paremmin kuin meidän taloa tehneet kaverit. Eli joko alansa osaajat eivät opi mitään tai eivät ymmärrä mitä he tekevät, tai sitten he eivät vaan viitsi tehdä kunnollista työtä. Se on varma, että jos nyt lähtisin tekemään toista taloa tulisi siitä monella tapaa parempi kuin tästä. Enkä nyt tarkoita vaan epäonnistunutta lämmitysjärjestelmää, vaan niitä monia pikkuasioita, joita "ammattilaiset" eivät omassa työssään tajunneet... 

Takan sijoittelusta

Kävin tuossa erään tutun rakentajan kanssa hyvän keskustelun talon pohjan suunnittelusta ja mm. takan ja keittiön kodinkoneiden sijoittelusta, ja ajattelin koosta parhaista paloista blogijutun :)

Ensin pohjatietona meidän talon pohjakuvat: http://tvarjola.blogspot.com/p/pohjakuvat.html

Keskustelu tosiaan lähti siitä, että kaveri käy parhaillaan arkkitehdin kanssa pohjaluonnoksia läpi, ja häntä epäilytti takan sijoittelu suhteessa keittiöön. Heillä on yläkerran pohja vähän saman suuntainen kuin meillä alakerran, eli olohuonetta ja siinä keskellä taloa takka, ja takkaseinän takana keittiö. Arkkitehti oli sijoittanut takan (varaava) keittiön seinää vasten, mikä oli muuten ihan hyvä paikka, mutta seinän toiselle puolelle oli laitettu jääkaappi ja pakastin. Ja tämä ei todellakaan ole hyvä ajatus.

Meillä on tuossa takan ja keittiön välissä 200 mm betoniseinää, ja seinän takana keittiön kaappi. Hyvin nopeasti talven ja takan lämmityksen alettua meille tuli tarvetta järjestellä noita kaappeja uudestaan, koska noissa kaapeissa alkoi sisälämpötilat olla takan lämmityksen jälkeen yli 28 °C. Eli jos tuossa kohtaa olisi jääkaappi niin olisi kaappi aika kovilla näin talvella... Meillä on tuossa keittiön ja takan välissä seinän päädyssä lämpömittarilla varustettu valokatkaisija, joka näytttää sisälämpötilaksi (=betoniseinän lämpötila) yleensä +28 takan lämmittämisen jälkeen. Toki se huippulämpö siitä laskee parissa tunnissa, mutta kun takkaa lämmitetään päivittäin on tuo mittari ollut pääasiassa kokoajan yli +25. Seinän toisessa päässä on vastaavassa paikassa mittari, joka toimii alakerran lattialämmityksen termostaattina, ja se näyttää huomattavsti realistisempia +21-22°C lukemia.

Vaikka näitä ohjeita nyt on monessa paikkaa kerrattu, niin kerrataan vielä kun eivät taida arkkitehditkään näitä osata: Keittiön kylmälaitteet pitää sijoittaa kauaksi lämmönlähteistä, joita ovat esim. takka, astianpesukone, ja uuni. Toki tämä saattaa olla haasteellinen yhtälö ratkottavaksi, varsinkin pienen keittiön kohdalla, mutta kyllä sen sitten sähkölaskussa varmasti huomaa :) En nyt muista oliko se jossain sähköyhtiön asiakaslehdessä vai rakennusalan lehdessä missä oli laskettu mitä jääkaapin vieressä oleva astianpesukone vaikuttaa jääkaapin kulutukseen, ja kyllä sillä ihan merkittävä vaikutus oli.