keskiviikko 22. joulukuuta 2010

ilmanvaihtokoneen kimpussa

Käytin eilisen illan hyvin pitkälti ilmanvaihtokoneen sielunelämän tutkimiseen. Ja tutkimus kannatti, koska sieltä löytyi yksi paha asennusmoka. Tuloilmakanavan lämpötila-anturi oli nimittäin jätetty siten, että se käytännössä makasi lämmityspatterin päällä. Eli se ei mitanut niinkään tuloilmaa vaan enemmänkin lämmityspatterin pintalämpötilaa. Ja koska tuo anturi on samalla lämmityspatterin termostaatti, ei lämmitys toiminut oikein. Todellinen tilanne oli se, että kun kone väitti tuloilman olevan 28°C, oli se todellisuudessa 23°C, ja huoneisiin asti tuo ilma tuli n. 22°C. Eli ei se lämpöhäviö ullakolla ollutkaan niin paha kuin miltä näytti, vaan vika oli mittauksessa.

Virittelin siinä sitten lämpötila-anturin sijoitusta, ja sain sen nostettua kauemmas patterista ja enemmän putken suuntaan. Tämä tuotti heti realistisemman mittaustuloksen, mikä antoi IV-koneelle myös uutta voimaa lämmittää ilmaa. Seuraavaksi ilmeni sitten seuraava pullonkaula: 29°C lämmitysvesi riitti nostamaan tuloilman vain 24-25 asteeseen, joka huoneisiin tullessaan oli n. 22,5°C. Eli veteen piti saada lisää lämpöä. Nostin testimielessä veden lämpötilaa nähdäkseni miten käy, ja 35 asteinen lämmitysvesi nosti tuloilman 30 asteeseen. Huoneisiin ilma tuli n. 25 asteisena.

Nyt sitten on edessä tarkempaa säätöä veden lämpötilan suhteen, koska liian korkeaksi en sitä halua nostaa. Sama vesi kun kiertää myös lattiassa, ja niiden lämpötilaa en halua paljoa nykyisestä nostaa. Yön ajaksi jätin lämmitysveden 32 asteeseen, ja säädin lattialämmityksiä pienemmälle. Aamulla tilanne oli seuraava: Tuloilma koneen mielestä 28°C, huoneen päässä 23,8°C. Työhuoneeni lämpötila oli yön aikana noussut 0,5°C (nyt 19,8°C), eli heti oli havaittavissa parannusta! Mutta alakerrassa oli sitten kivilattiat vähän turhankin lämpimiä, kun niiden pintalämpötila oli noussut n. 2°C (Eteisessä lattia nyt n. 27,5°C, en ehtinyt mittaamaan ilman lämpötilaa), mikä ei ollut hirveän hyvä asia kun tuli hieman lämmin kun aamulla puki lapsille ulkovaatteita...

Mutta nyt pääsee uudella innolla taas säätämään lämmityksiä kun on löytynyt selkeä keino tilanteen parantamiseen. Alakerran lattialämmitykset on nyt säädetty aivan minimiin, ja katsotaan mikä on tilanne kun illalla pääsen kotiin. Lämpöpumppu pystyi vielä hyvin pitämään lämmityskattilassa lämpöä yllä (ulkona -8°C, kattila 48°C, eli normaali). Eli ei vaikuttanut veden lämpötilan nosto ainakaan vielä kattilaan negatiivisesti.

Illan tutkimuksen sivutuotteena myös selvisi LTO-kennon teho. Ulkoilma kohtaa sisään tullessaan tosiaan ensin sähköpatterin, mikä toimii periaatteella "päällä jos koneesta ulosmenevä ilma on alle +2°C". Sisäilma koneen mielestä 21°C, ja LTO-kennon jälkeen (ennen varsinaista lämmityspatteria) ilman lämpötila on n. 18°C. Eli nopeasti laskettuna kennon hyötysuhde tällä hetkellä on noin 85%.

3 kommenttia:

Arto Määttä kirjoitti...

Hieno homma! Toivottavasti löydät hyvä tasapainon IV-koneen patterin ja lattialämmityksen kesken.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä juttu että asiat alkaa selkiytymään, varmasti kullanarvoinen vinkki myös muille rakentajille katsoa IV-koneen asennukset jos on lämmityksessä ongelmia.
Tämä kyllä valitettavasti kuvaa tämänpäivän rakentamista, laita "ammattilainen" asialle (ja maksa siitä paljon) ja korjaa sitten itse asiat kuntoon perässä. Teillä alkaa varmasti kohta olemaan kaikki kunnossa niin pääsette sitten nauttimaan kunnolla uudesta hienosta talosta ja oikein hyvää joulua teille! :)

Terveisin,
Ville

Anonyymi kirjoitti...

Muista että VILPin COP huononee mitä korkeampi lattia/IV-koneen patterin paluuveden lämpötila on.

Tuosta saa hyvää osviittaa: http://www.elisanet.fi/sanyoco2log/

Lähetä kommentti